*

akutalikka

Suomen kielen pisin sana

Sanomalehti Uusi Suomi järjesti mielenkiintoisen kilpailun 1920-luvulla. Oli määrä luoda mahdollisimman pitkä yksivartaloinen sana. Palkintona oli kilo suklaata. Yksitoista vuotta sitten perehdyin lehteen kirjastossa ja kömpelösti siirsin lopputulosartikkelin tietokonemuotoon. Nyt sitten laitan Yrjö Soinin mainion kirjoituksen tännekin kaiken kansan iloksi ja sivistykseksi. Painoasulliset vippaskonstit eivät tosin salline riittävän samanlaista lopputulosta; varsinkin Artturi Kanniston sepittämän voittajasanan selitys saattaa atk-järjestelmistä riippuen (joskin myös niistä riippumatta) jäädä vaikeaselkoiseksi.

 

Uusi Suomi, sunnuntaina 16.10. 1921:

Mikä on pisin sana Suomen kielessä? 

Uusi loistava ennätys.

Aika on päättynyt ja ratkaisun hetki tullut. Suomen kielen pitkiä sanoja on jokainen posteljooni tuonut röykkiöittäin. Osanotto on siis ollut yllättävän vilkas, ja mielihyvällä voin todeta, että kutakuinkin kaikilta seuduilta on sanoja saapunut samoin kuin että kilpailijoiden joukossa ovat useimmat luvallisiksi tunnusteut ammatit edustetut. Oikeita kilpailuehdot kaikissa suhteissa täyttäviä sanoja on edessäni satoja. Viidenkymmenen kirjaimen mittaiset ovat vielä pikkupoikia, 60–80:n keskimittaisia ja vasta yli 80 kirjaimen kaakut täysipainoista tavaraa, jotka on täydellä vakavuudella otettava huomioon.

Ikävä kyllä eivät lähimainkaan kaikki ole käsittäneet (niin kuin pelkäsinkin), että kilpailevan sanan tulee olla yksivartaloinen, vaan ovat lähettäneet kilometrin pituisia yhdyssanoja. Ensimmmäinen, joka tämän virheen teki, oli vakuutusosakeyhtiömme meriosaston toimisto, joka kokonaisuudessaan otti kilpailuun osaa. Heidän ehdottamansa sana oli vuosivakuutussopimushakemuskaavakkeistammekaan. Hyvä, ettei arvoisan vakuutusyhtiön meriosaston täydy tätä “haaveria” maksaa.

Nimimerkki ”Mukunen”, kaikesta päättäen turkulainen, ehdotti sanaa raunistulaisuudellistuttamattomaisuudennuttelijattareiltansakaankohankaan, jossa on 75 kirjainta, ja selitti, että kaikki turkulaiset tuntevat sekä raunistulaisuuden että -dettomuuden, josta koko pahennus alkaa. Vieläkin pidemmän sanan esitti hän, nimittäin kodskuoremoaivilaisuudellistuttamattomaisuudennuttelijattareiltansakaankohankaan, johtaen sen paikannimestä Kodskuoremoaivi, joka tavataan kartalla vähän Inarista etelään päin.

Kilpailijoiden kirjeistä voisi tehdä vaikka kuinka paljon huvittavia poimintoja, mutta tila ei salli sitä siinä laajuudessa kuin tahtoisin. Muutamia kuitenkin näytteeksi siitä, että tämä kansa, kuten aikaisemminkin olen joskus sanonut, on varsin hauska ja kekseliäs ja pitkistä sanoistaan huolimatta kaikkea muuta kuin pitkäveteinen. Muutamat ovat pukeneet kirjeensä runon muotoon. Eräs kilpailuun osaaottaneista kirkkoherroista laulaa:

“Järki järjestyksen järjestää,
järjestelee järjellisiä,
järjelliset itsekin järjestäytyvät,
tuiki tarkoin tuumien järjesteleytyvät,
Järjesteleytymättömyydessänsäkään
ei järjellisiä sentään voi järjettömiksi sanoa.”

ja laskee, että lähesviimeisellä rivillä olevassa sanassa on 13 tavua ja 33 kirjainta. Kirkkoherra-ystävämme vahingoksi on ulkoseurakunnissa löydetty vieläkin pidempiä sanoja. Eräs varustaa kyheensä seuraavanlaisella runolla:

“Kannan korteni kekohon,
käyn kera kilpasille
sanaa suurta suutimahan,
laajoa laatimahan.
kyll’ on kieli kelvollinen,
suloista suuporina,
vaikka tehtäisi teoskin
sanan ainoan avulla.”

Kolmas luottaa auktoriteetin voimaan lyhyesti:

“Setälä sen tiennee,
jos tuo oikein lienee.”

Monet kilpailijat ovat selvitykseksi kääntäneet lähettämänsä sanan ruotsiksi, ja on tällöin syntynyt kokonaisia lauseita. Muuan porilainen esittää sanan perehtymättömyydentelemättömimmillämmekään ja kääntää sen seuraavasti: “till och med när vi voro som mest obenägna att agiera oerfarenhet”. Sama lähettäjä kertoo erään ulkomaalaisen kerran kysyneen häneltä, että miten kaiken järjen nimessä saattaa tuo yksinkertainen sana auer saada kielessämme muodon “autereettomuudellaan”. Niin, sanokaapas se. Kerran uteli myös muuan ulkomaalainen minulta, että minkä vuoksi aseman taululla luetaan Poriin mutta Tampereelle ja Helsinkiin mutta Raumalle. Milloin on sanottava -iin ja milloin -lle? Minä sain tietysti viipymättä ankaran yskäkohtauksen, jonka jälkeen aloin aivan harvinaisella innolla kehua Suomen paperiteollisuutta. Kysymys unohtui siihen.

Mutta asiaan. Eräs itäsuomalainen lääkäri ehdottaa pitkäksi sanaksi “naureskentelemattomuudestansakinkohan”, jonka hän kääntää ruotsiksi: “månne även därför att han försedd att ej skratta”. “Asiasta huvitettu” kääntää sanansa “käyskentelemättömyydessänsäkään” näin: “under det att icke ens företog sig att i långsam takt (sakta mak) vandra åter och åter igen fram och tillbaka (förutom såsom han sådan var mycket annat riktigare)”. Muuan lääketieteen kandidaatti ehdottaa sanaa “epäharavoitseskentelehdittelemattomimmaistuttelevaisullammekaankopashan”, joka hänen käännöksensä mukaan on sama kuin “månne ens igenom vår egenskap att icke då och då försöka påverka på andra så att vi bliva sådana som allra mest låta bli att ofta låta räfsa utan flit och plan här och där, påstår jag dig”. Lisäselvitykseksi sanoo hän: “-pa = påstår jag, -pas = påstår jag dig. En sitä osaa paremminkaan kääntää.” Hyvä näinkin, herra kandidaatti.

Minusta riittää niin omituisen hyvin se, että me suomalaiset voimme yhdellä ainokaisella sanalla kertoa sen, mihin ruotsalainen tarvitsee kokonaista 38 sanaa. Se oli minunkin nähdäkseni suomalaista sortoa.

Sama kandidaatti lähetti myöhään eilen illalla vielä “post scriptumin”, jossa hän sanoo miettineensä sanaansa vielä morsiamensakin kanssa ja tulleensa silloin havaitsemaan, että ylläolevaa hänen ehdottamaansa sanaa voisi vieläkin pidentää. Eikä ainoastaan pidentää, vaan suorastaan jatkaa loppumattomiin. “Suomen kielen johtelu ja sananpidentelykyky”, sanoo hän, “se nyt oikein selvisi minulle, on ehtymätön, rajoittumaton, ääretön.” Ja hän jatkaa: “Se itse kielen kyvystä. Eri asia on, että ihmisjärjen käsitystilavuus on rajoitettu – kenen enemmän, kenen vähemmän – aivan kuin esim. elimistön ruoansulatuskykykin ja suoliston tilavuus yksilöllisesti vaihtelee. Esim. seuraavassa on kertausmerkkien välinen sanan osa tarkoitettu toistettavaksi yhä uudelleen ja uudelleen, mikäli ajatella ja hengittää jaksaa, ja voi sitten lopettaa kun on tarpeeksi jo puhunut: epäharavoitseskentelehditte- |: -luttelemattomimmaistuttelimistontajueellistuttelevaiseksuskente- :| -luttele-mattomimmillaammekaankopashan. Kunnioittaen N.N.” Tämä sana voisi tehdä koko kansamme ja maamme onnettomaksi, ellei siinä olisi näytettävissä kolme eri vartaloa, jotka heti poistavat sen kilpailusta: epä, haravoitseminen ja taju. Sitä paitsi on huomattava, kuten lähettäjä A.-H.-V.sanoo, että teoreettinen järki voi jatkaa sanan kehittämistä loppumattomiin kieltämällä aina edellisen käsitteen mutta että on seurattava praktillista järkeä. Mutta minä ymmärrän toiselta puolelta varsin hyvin rakkaan kandidaattimme ajatuksenjuoksua. Ei hän ole ensimmäinen enemmän kuin viimeinenkään, jolle asiat morsiamen kanssa tarkasteltuna näyttävät “ehtymättömiltä, rajoittumattomilta ja äärettömiltä”. Lämmin kädenpuristus muuten hauskasta avustuksesta.

Mielenkiintoisimpia, ellei mielenkiintoisin, kilpailevista sanoista oli eräs, jonka lähetti emäntä L.V. K:sta. Sanan kieliopillisesta johdannosta ja perusteluista selviää, että emännällämme todennäköisesti on takanaan pitkät ja vankat korkeakoulutiedot ja että emäntä on sangen oppinut emäntä. Kaksitoista kohtaa käsittävän johdannon jälkeen muodostaa hän kantasanan hämmenneskeskelmällisennellisimmistetyimmistytellä. Kun hän on tämän ilmoittanut, sanoo hän: “tässä on itse sana ja nyt siihen aletaan panna päätteitä”. Ylläolevan luettuaan pyörtyi se osa toimitusta, joka tirkisteli kilpailusanoja allekirjoittaneen olan takaa. Mutta se joka ei hämmenny, se on emäntämme. Hän alkaa nyt “panna päätteitä” ja saa lopuksi seuraavan . . . niin, minä en enää tiedä, miksi sitä on nimitettäväkään: hämmenneskeskelmällisennellisimmistyttelevällistyöidyttele- vällistuttelevallistyttelevällisentelemättömyyksillänsäkään. Tuon sanan edessä olin jo niin nöyrä poika kuin olla saattaa. Koska emännän sana oli pisin lukuun ottamatta kandidaatin hylättyä tuotetta, käännyin Setälän puoleen pyytäen häntä armahtamaan hädässä. Setälä panikin prillit päälleen, otti ja tutki sanan ja lausui tuomion sillä aikaa kun toimitus tämän sanan johdosta puolueisiin jakautunena väitteli ja kiisteli emännän puolesta ja vastaan. Setälä sanoi, että emäntä oli rikkonut suomen kielen vokaalisointua vastaan (-televällistutte-) ja että samaa johtopäätettä on tämän vuoksi käytetty useampia kertoja. Sitä paitsi voi huomauttaa, että johtamalla adjektiivista verbin, verbistä adjektiivin, adjektiivista taas verbin ja niin edelleen joutuu rikkomaan edellämainittua praktillista järkeä vastaan. Vahinko, sillä olisin antanut palkinnon niin mielelläni emännälle, jonka sympatisuus ilmenee siitäkin, että hän kirjeensä lopussa toivottaa minulle voimaa kestää kaikkien niiden hirviöiden hyökkäykset, jotka suklaakilo on houkutellut esiin.

Luvattu suklaakilo muuten tuntuu olevan kilpailijoiden mielessä useammin kuin itse sanantekeminen, päättäen siitä, että tuskin ainoakaan unohtaa muistuttaa suklaasta. Jokunen käskee ilman muuta vain lähettämään suklaan sillä ja sillä osoitteella. Eräälle on suklaan toivo mennyt niin päähän, että hän ehdottaa sanaksi “suklailuistuttailemissen-telemattoilemissuuksissaansakaan” ja muudan kilpailija ilmoittaa tittelikseen vain “makeiskilon voittaja”. Kilpailijoiden joukossa näkee sellaisia, jotka ovat tyyten väsyneet kuluttaessaan voimiaan sanojen keksintään. Eräs on tullut aivan heikoksi ja ehdottaa ”hoippuroimiskentelemattomuuksillammekaankohankaan” ja toinen on nähnyt kykynsä niin mitättömäksi, että laulaa “pikkuruikkuikkuisemattomimmaisuudessansakaanhan”. Vihdoin eräs on heittänyt epätoivonkin jo sikseen ja päätyy täysin mielettömänä sanaan heipparatirallaloitsemattomuuksinensakaan. Sääli hyvää miestä.

Aivan liikuttavaa on, kun eräs kilpailija sanoo ainoaksi syyksi, joka on saanut hänet ottamaan osaa kilpailuun, sen, että hänen vaimonsa pitää niin suklaasta ja että vaimolla on kohta merkkipäivä, jolloin suklaa olisi hyvin tarpeen. Se on oikea aviomies. Muuan Saga-niminen neitonen pyytää minua tuomaan suklaan V:n talouskoululle, jossa hän tarjoaisi minulle koulun hyvää kahvia ja kuuluisuuden saavuttaneita leivoksia. Kiitoksia, rakas Saga, mutta . . .

Lopuksi anoo pikku Väinö, että “hyvä setä Agapetus” lähettäisi meille, “eikä muille”, sen suklaakilon. Hänen sanansa on “ryypiskentelemättömyydellänsäkään”. Oikein pikku Väinö. Jatka vain ryypiskentelemättömyyttäsi, niin sinusta mies tulee. Monet kymmenet ovat ehdottaneet sanoja “määritelmällisentelemättömyydessänsäkään” ja “järjestelemättömyydessänsäkään”, jotka kumpaisetkin ovat otetut näytelmäkappaleista. Muuan lähettäjä sanoo keksineensä edellisen näistä sanoista jo 40 vuotta sitten ja lähettäneensä sen silloin Vaasan lehdelle, joka lupasi palkinnoksi puoli vuosikertaa lehteä mutta ei täyttänyt lupaustaan koskaan. Lähettäjä sanoo, että jos toisetkin ehdottavat samaa sanaa, niin he kyntävät hänen vasikallaan.

Mutta kuka sen suklaakilon lopullisesti saa? Se mies, joka on keksinyt seuraavan sanan ja johtanut sen kuten tästä näkyy:

 

Kumartaa      Vrt. nauraa

       rreksii         naureksii toimii

            ksituttelee   toimituttelee elelee, ottelee

                tuteskentelee   eleskentelee oteskentelee kuolee, houkuttelee

                            nteleentuu       ontuu - kuoleentuu - houkutteleentuu

                                       ntuvaisehko       ontuvaisehko (!) punaisehko

                                                    hkollainen   punaisehkollainen raakalainen

                                                          llaismainen   raakalaismainen nainen

. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . maisekkuus       totuus, naisekkuus

...

uudellinen      totuudellinen todellinen

        llisentaa        todellisentaa

               ntelee  muuntelee

              nneskentelee       muunneskentelee    parantelee

                         nteluttelee         muunteluttelee    paranteluttelee

                                 ttelematon   tottelematon

                                             ttomampi   tottelemattomampi huonompi

                                                  mmuus            huonommuus

                                                         uuksissansakaan        tuhmuuksissansakaan

 

kumarreksituteskenteleentuvaisehkollaismaisekkuudellisenneskenteluttelemattomammuuksissansakkaankopahan

 

Siinä on meillä uusi loistava ennätys: 103 kirjainta, yksi vartalo. Hatut päästä! Ole tervehditty kilpailun voittaja sinä suomalaisen sanan kuningas! Sanan keksijä Artturi Kannisto ansaitsee kaiken huomion. Se, että juuri hän pisimmän sanan laati, ei ole mikään sattuma. Tiedemies, filosofi, tohtori, suomalais-ugrilaisen kielitieteen dosentti Helsingin yliopistossa, ja sen vuoksi hänen sanansa pitää myös ehdottomasti. Hän voitti suklaakilon ja on luultavasti ensimäinen tiedemiehistämme, joka saa työstään sellaisen palkinnon. Lisäämällä sanaansa päätteen -kin olisi tohtori K. kyllä saanut sanansa vieläkin kolme kirjainta pidemmäksi. Mutta hyvä niinkin kuin on. Älkäämme ruvetko mestaroimaan mestareita.

Kertauksen vuoksi voidaan tässä mainita, että jo Volmari Kilpis-vainaja aikoinaan keksi pitkän sanan ”onnetonteleskentelehtelemattomuudellisuudellansakin”, yhteensä 51 kirjainta, ja huokaisi sen perään omaa oikokirjoitustaan noudattaen: Kyllaepae sitae sînaekin jo on. Nuori Voima pääsi takavuosina samanlaisessa kilpilussa 41 kirjaimeen ja Otava 87 kirjaimeen, joten tohtori Kanniston mestariluoma voittaa entisen ennätyksen loistavasti. Mutta kaikesta riemusta huolimatta on nöyrä pyyntöni se, että tohtori Kannisto lupaisi olla käyttämättä tätä hänen omaa erikoista sanaansa. Se kun ei ole oikein mukava jokapäiväisessä puheessa. Pitkistä sanoistahan ei ole siunausta muussa kuin kiroilemisessa, jossa ne piankin opettavat käyttäjänsä paremmaksi ihmiseksi. Sanotaanhan, etteivät ruotsalaiset kiroile minkän muun vuoksi kuin että “fan” on niin lyhyt ja mukava.

Ja koko tämän jutun lopuksi, samalla kun kiitän kaikkia, jotka ystävällisesti ovat sanoja lähettäneet, pyydän nöyrimmästi, ettei kukaan kysy minulta, mikä tuli pisimmäksi sanaksi kilpailussa. Sillä minä en voi sitä muistaa, en vaikka vetäisin itseni solmuun. Tuttelutte rakkaat ystävät!

Agapetus

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

4Suosittele

4 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (19 kommenttia)

Käyttäjän akutalikka kuva
Aku Talikka

Kirjoitin tämän itsenäisyyspäivänä 2012 Puheenvuoroon, mutta kirjoitus sopiikin paremmin Vapaavuoroon. Suosikkisutkautukseni vaihtaa siis nyt vapaalle.

Kommentteja alunperin tuli 15. Niissä juteltiin tunnetummista epäjärjestelmällisyyksistä ja todettiin, että toki yhdyssanoilla (esim. orgaanisen kemian yhdisteet) voidaan saada lähes mielivaltaisen pitkiä yhdyssanoja. Poimin tähän mielenkiintoisimmat kommentit:

*************

Johan Lom:

Suomen kielessä voi erilaisilla kieliopillisilla konsktruktioilla, kikkailuilla ja päätteillä rakentaa todellakin miltei vaikka kuinka pitkiä sanoja, mutta olisi mielenkiintoisempaa aprikoida mikä on pisin todellisessa käytössä oleva sana.

Olen myös joskus miettinyt, että kuinka "tehdä" -verbistä johdettu "teettää" muuttuu, kun siitä johdetaan "teetättää", "teetätyttää", j.n.e. Onko siitä seuraava "teetätytättää" vai teetätätätyttää"? Entäs siitä eteenpäin?

(P.S. ulkomaalaisille hyvä suomen kielen opetettava lause on: "Tytti-tytön Titti-täti teetätytti tutit")

************

Heikki Hyötyniemi:

istua.
istuttaa = laittaa istumaan.
istututtaa = laittaa istuttamaan.
istutututtaa = laittaa istututtamaan.
...

**************

Lasse Laaksonen:

Suomen kielen pisin sana on sellainen, jolla on todellisuudessa mielekäs tarkoite. Keinotekoiset pellesanat eivät sellaisia ole.

*************

Marjukka Kaakkola:

Mukava kirjoitus ja sopii itsenäisyyspäivään. :)

Itse olen jostain joskus oppinut, että pisin (vaan ei sitten ole läheskään) olisi:

järjestelmällistyttämättömyydellänsäkään.

Tuo on ainakin vielä sanottavissa ja miksei käytettävissäkin oleva sana ja pikkuisen sekin vielä pitenee kun liittää eteen alun 'epä'.

*************

Johan Lom:

Liekö hän todennut siten vain hurskastelevaisehkollaismaisekkuudellisuuksissaan?

(eng.: "I wonder if his statement was done only to convey his sort of slightly hypocratic way to express himself".)

*************

Joachim Seetaucher

Hyvä analyysi yllä tuosta virallisesti suomen kielen pisimmästä sanasta. Olenkin aina ihmetellyt miten rakenne menee siinä "...tuteskenteleentu..." -kohdassa, mutta tuostahan se selviää.
Tuon sanan loppuosa "sakkaankopahan" kuulosti ensimmäisiä kertoja aikoinaan lukiessani kysymykseltä, johon olisi voinut vastata: "Senkun sakkaat pahan!"

Tuo "hurskastelevaisehkollaismaisekkuudellisuuksissaan" on täysin käsitettävä ja sinänsä arkitilanteissakin käytettävissä oleva sana, mutta sen saa helposti pitemmäksi lisäämällä perään "...kohan" -päätteen, joka tekee siitä kysymyksen.

On muuten outoa kuinka vaikea suurelle osalle suomalaisia on nähdä ero yksivartaloisten sanojen ja yhdyssanojen välillä. Yleensä aina kun keksitään pitkiä sanoja, suurin osa ehdotuksista on yhdyssanoja. Syynä lienee suomen kielelle ominainen piirre yhdyssanojen muodostamisessa ja niiden yhteen kirjoittamisessa pituudesta piittaamatta.

Käyttäjän jiihooantikainen kuva
Juho Antikainen

Nauruun remahtamattomuuksittain ei tätä kirjoitusta voi lukea:)

Käyttäjän moro kuva
Markku Tyry

"järjestelmällistyttämättömyydellänsäkään."

Tuo on pitkä, mutta vielä pitempi versio on:

Epäjärjestelmällistyttämättömyydellänsäkään.

Joachim Seetaucher

Ja vielä pidempi on:
Epäjärjestelmällistyttämättömyydellänsäkäänköhänkin

Käyttäjän moro kuva
Markku Tyry

Kyllä tuo ilmeisesti pitää hyväksyä, vaikka pirukaan ei tiedä missä yhteydessä tuollaista sanahirviötä voisi käyttää.

Taisto Merilä

Järjestelmällistyttämättötelelesentelemättömyydellänsäkäänköhän?

Joachim Seetaucher

En usko, eiköhän hänellä liene ollut aivan jokin muuu syy.

Käyttäjän anmarirytila kuva
Anmari Rytilä

Ehdotus:

epäjärjestelmällistyttämättömyydellänsäkäänköpähän.

Joachim Seetaucher

Sanopa muuta!

Vesi - water
Vettä - some water
Vedettä - without water
Vedessä - in the water
Vedellä - at the water
Vedestä - from the water
Vedeltä - from water
Vedettä - without water
Vesineen - with water
Vesitse - using waterways
Vesin - using water
Vedelle - to the water
Vedellä - at water
Veden - water's
Veteen - into the water

Hallitakseen suomen kielen täydellisehkösti joutuu muun kielinen ylivoimiasehkollaismaisen haasteen eteen.

Käyttäjän anttialfthan kuva
Antti Alfthan

Olen lyöty ällikättämättömyydestännenekin, kieltämättä.

Jonas Hellgren

öö...tota, niinku sillee...viddu..

Kimmo Ålander

Kumarreksituteskenteleentuvaisehkollaismaisekkuudellisenneskenteluttelemattomammuuksissansakaankopahan!

Joachim Seetaucher

Mahdoitko lukea blogimerkintää ennen kommenttisi pukkaamista?

Hannu Rytilä

Teekkarit osasivat jo 80-luvulla Retuperän palotorwi-lehdessä -

Ruotsin kieleen verrattuna suomen kieli on ylivoimainen:

juoksentelisin = jag skulle springa lite hit och dit utan något särskilt ändamål.

Et sil vissiin.

Joachim Seetaucher

Ruotsin kieli on selkokieli:
"Orpo hytisee pakkasessa" - "Föräldralös barn fryser i minusgrader"

Käyttäjän seijalund kuva
Seija Nylund

Äteritsiputeritsipuolilautatsibaari.

Käyttäjän jgagarin56 kuva
Juha Kuikka

Keksin parisen vuotta sitten sanan "hurskastelevaisehkollaismaisellisuuksissaankohan".
Sitä voidaan käyttää esimerkiksi lauseessa: "Hurskastelevaisehkollaismaisellisuuksissankohan hän niin toimi?"

Se löytyy sivustolta Finnish Tongue Twisters;
https://www.alphadictionary.com/fun/tongue-twister...

Käännös on englanniksi: "I wonder if he did so partly just to show sort of a slightly hypocratic kind of basic attitude?"

Sara-Maria Forsberg otti kopin tuosta sanastani ja esittää sen youtubessa kohdassa 3:25
https://www.youtube.com/watch?v=nPr-fGm8l9k

Kirjoittajan suosituimmat Puheenvuoro-palvelussa

Mainos

Netin kootut tarjoukset ja alennukset